KITISEN

#30 it's the state of bliss you think you're dreaming

2008-10-05T17:41:21Z

Nyt tuntuu että kaikki järjestyy sittenkin. En tiedä, on niiin hyvä fiilis etten ole riidellyt äidinkään kanssa kahteen päivään - mikä on oletettavasti henkilökohtainen ennätys.

Olen hyvin harvoin onnellinen mutta nyt voisin sanoa olevani perfectly, utterly content. Tämä on uutta, ja erittäin mukavaa. Toivottavasti tämä kestää pitkään.

# 29 somehow i always mess things up - no matter how much i try

2008-10-04T20:04:46Z

Olen tunnevammainen, ja vaikka informoin siitä ihmisiä ei monikaan sitä usko ja ne odottavat minulta liikaa; tuntuu että rintakehä puristuu kokoon ja joku pala kurkussa estää hengityksen, en saa tarvittavia sanoja ulos vaikka ihmiset kuinka paljon tahansa painostavat ja vaativat. Sitten he suuttuvat, ja minä ahdistun vielä lisää, syytän itseäni ja itken katkerasti kun en osaa tuntea normaalisti tai varsinkaan ilmaista niitä normaalisti. Etäännyn ihmisistä, hautaudun itseeni ja hymyilen maailmalle kun sisälläni ulvoo alkukantainen pieni eläin.

And I don't want the world to see me
Cause I don't think that they'd understand
When everything's made to be broken
I just want you to know who I am

#25 whatever you do, don't wake me up - the feeling's real, won't let it stop

2008-09-07T09:58:20Z

Kirjoitusten alkuun enää yksi päivä. Huomenna englannin kuuntelu. Paniikki. Pitäisi tänään tehdä kaksi psykan esseetä. Ahdistus. Miksi ajan pitää kulkea niin nopeasti?
Eilen oli ihan uskomattoman kivaa vaikka aluksi en tiennyt että pitäisikö edes mennä. Kyllä se kannatti. Ensin käytiin katsomassa Villen jalispeli Utran kentällä ja sitten mentiin Nooran ja Hanskin kämpille koko konkkaronkalla. Katsottiin Gladiaattori, juotiin teetä ja kahvia, mässättiin pahoja karkkeja ja röhnötettiin Villen kanssa solmussa sohvalla. Sillä raukalla puutu käsi kun se makasi kätensä päällä ja mie röhnötin sen selän päällä. Valvottiin ja juteltiin kolmeen asti ja sitten Ville vei meidät Ellun kämpille. Kiva mies.
Pitäisi oikeasti tehdä ne psykologian esseet, ja mitäpä minä teen? Katson Alien- Ylösnousemusta ja röhnötän sohvalla. Ei näin.

#24 remember when it rained, felt the ground and looked up high

2008-08-12T21:12:48Z

Koulu alkoi taas maanantaina, ja tuntui taas niin oudolta kävellä niillä käytävillä. Paikalla oli karmean paljon ykkösiä, joista suurin osa oli fruittareita ja diivoja. Tuli heti jonkinmoinen paniikki ja ahdistus, en edes tiedä mistä syystä mutta minulla taitaa olla antipatioita niitä ykkösiä kohtaan.
Ehkä syynä oli se että tuntui aivan kuin olisin niin vanha, eikä silti pääkopassa tunnu siltä. Sain ehkä jonkinmoisen ahdistuksen siitä, että kohta pitäisi olla valmis kaikkeen mitä elämä heittää enkä minä tiedä pystynkö siihen.
Tuntuu vain että olen epäonnistunut jotenkin vaikka en ymmärrä miksi, että en osaa ajatella tarpeeksi syvällisesti enkä osaa avautua muille ihmisille. Inhoan sitä tunnetta.

#21 This time I think I'm to blame

2008-06-27T16:01:41Z

Oon niin laiska että itkettää.

You know how sometimes people on your friend's list post about stuff going on in their life, and all of a sudden you think "Wait a minute? Since when are they working THERE? Since when are they dating HIM/HER? since when???" And then you wonder how you could have missed all that seemingly pretty standard information, but somehow you feel too ashamed to ask for clarification because it seems like info you *should* already know? It happens to all of us sometimes.

Please copy mine below, erase my answers putting yours in their place then post it in your journal! Please elaborate on the questions that would benefit from elaboration! One-Word-Answers seldom help anyone out.

01. First name: Minna. Kyllä se välillä ärsyttää kun omistaa sellaisen nimen mistä ei oikein voi vääntää hyvää lempinimeä (muita kuin Minni tai Mintsi); mutta nou hätä, keksii sitten itse jonkun. Useimmiten kututaan Minnaksi tai Kitiksi.

02. Age: 17. Harmittaa. Täytän 18 vasta lokakuussa, sitä odotellen sitten.

03. Location: Kotona Enossa. Haluaisin jo muuttaa pois (Joensuuhun) mutta kun ei satu rahaa kasvamaan ainakaan meidän omenapuista niin ainakin toistaiseksi asun kotona.

04. Hometown: Eno. Aina olen Enossa asunu ja vieläpä samassa talossa, niin säälittävää kuin se onkin.

05. Occupation: Persaukinen opiskelija. Turha sitä enempää selitellä. Joskus ehkä valmistun mutta saa nyt nähdä miksi. Veri vetää joko opiskelemaan historiaa tai ~~psykologiaa~~ tai jotain kuvataiteisiin liittyvää.

06. Partner: Ei ole. Tulen toimeen ihan tällä tavalla, mutta tietysti jos sopiva mies löytyy niin miksipäs ei.

07. Kids: Ei ole! Enkä tiedä tuleeko, en usko että olisin äitimateriaalia.

08. Brothers/Sisters: Sisko (Elina, 20) käy tällä hetkellä armeijaa ja pääsee vapaalle lokakuussa. Ellu on aika ihana, mutta on se aika Hulda Huoleton, ja saa vitutuskertoimen nousemaan eksponentiaalisesti kun ei palauta lainaamiaan vaatteita ajallaan ja sitten mietin mitä pistän päälle kun kaikki muut vaatteet on likasia.

09. Pets: Kolme koiraa (Max, Arttu ja Jaska). Rasittavia rukkasia.

10. List the 3-5 biggest things going on in your life: YO-kirjotuksiin lukeminen, kämpän etsiminen, ömmmm jotain muuta.

11. Parents: Äiti Tuija ja isä Heikki. Vielä yhdessä ja silleen. Isä on lepposa ja rauhallinen ja oonkin aika isin tyttö. Äitin kanssa tulee otettua enemmän yhteen kun ollaan aika samanlaisia. Ollaan silti hyvissä väleissä.

12. Who are some of your closest friends?: Njaa. Nykyään oon lähimmissä väleissä ehkä Nooran, Kirsin, Vilman, Hanskin, Miukin ja Jassun kanssa mutta muitakin löytyy. Osa asuu kauempana ja osa lähempänä mutta kaikki on aika ihania.

13. Do you drink/smoke?:
On tässä tullut poltettua kohta vuosi epäsäännöllisesti/säännöllisesti. Kaipa se muuttuu säännölliseksi kun täytän 18 ja muutan omilleni. Juomistakin tapahtuu, mutta ei niin usein kuin polttamista. Juon noin pari kertaa kuukaudessa, tietysti lomilla tulee otettua vähän enemmän. Luulisin että miulla on ihan hyvä viinapää, ikävä kyllä. Olisi helpompaa jos olisi huonompi, ei viinat tulisi maksamaan niin paljoa. Mutta ei onnenlahjat mene aina tasan.

14. Tattoos/Piercings?:
Ainoastaan peruskorvikset. Aion kyllä hankkia tatuoinnin kun muutan omilleni, en varmaan mitään läväreitä. En kuitenkaan saisi ottaa niitä kasvoihin enkä kyllä muualle haluakaan.

#20 don't break my heart and I won't break your heart shaped glasses

2008-05-19T07:04:50Z

Aamulla oli harvinaisen virkeä olo vaikka valvoinkin niin myöhään ettei kannattaisi edes enää käydä nukkumaan. Päätin kuitenkin yrittää, sain sitten vaivaiset pari tuntia rauhallista unta.
    En tiedä mikä minuun on nyt iskenyt kun tuntuu jotenkin tyhmältä mennä kesälomalle, haluisi vielä olla koulussa. Minne taas yksi vuosi meni? Miksi tulevaisuus tulee koko ajan lähemmäksi, ja ne väistämättömät elintärkeät päätökset odottavat jo ihan nurkan takana? Miksi juuri kun johonkin paikkaan on sopeutunut alkaa kivulias repeytyminen pois siitä? Miksi?
    Elämän tärkeitä kysymyksiä, joihin haluaisin tietää vastauksen. Mutta luulen, etten niitä tulee koskaan saamaan. Kuka senkin on niin päättänyt? Miksi en voisi tietää?
    Ehkä olisi sittenkin pitänyt lukea filosofiaa psykologian sijasta. Siinä voisi sentään olla idealistinen pikku paska, kun taas psykologiassa kaivetaan juuri se kaikki huonot ja kiemuraiset jutut esiin, tarkastellaan niitä analyyttisesti ja todetaan että ihminen on sairas mielipuoli ilman mitään mahdollisuuksia paranemiseen. Tietysti välissä kuuluvat ne välttämättömät kysymykset: "How do you feel about that? How does that make you feel?" ja se raskas hiljaisuus jolloin psykologit tuijottavat sinua lasiensa yli yrittäen hajottaa sinut atomeiksi.

#19 FUCK

2008-05-17T15:28:17Z

Vittu aina joku suuttuu miulle ihan sama mitä sitten teenki. Saatana sama on jättää ihmissuhteet kokonaan muille ja rueta erakoksi. Selvästikään sosiaalinen elämä ei ole tarkotettu miulle.

#17 there was some mysterious force leading me here

2008-05-13T20:19:19Z

Sinä joka luet tätä, listaa omaan blogiisi 20 asiaa jotka tekevät sinut onnelliseksi/iloiseksi.

1. Kävin juuri Raxissa syömässä ja keilaamassa ja oli aika hauskaa olla tyhmyri isoskavereiden kanssa. Juteltiin ihan tyhmiä ja sötättiin naamamme jäätelölle jonka jälkeen teimme naamoja valvontakameroille. Oli kivaa, hyvä että lähdin vaikka odotinkin sen olevan jotain typerää.

2. Muistin Leijonakuninkaan punapehvapaviaanin nimen oikein puolen tunnin mietiskelyn jälkeen. Kikkis harmistui mutta itse tulin onnelliseksi - en olekaan niin huonomuistinen kuin luulin!

3. Näin "Sylvin" kävelemässä ihastuksensa kanssa kadulla. Tulin myötäonnelliseksi. c:

4. Olen tässä tajunnut että minun ei tarvitse yrittää olla sitä mitä en ole, sillä ympärillä on niitäkin ihmisiä jotka hyväksyvät minut sellaisena kuin olen. Minun ei tarvitse miettiä onko vaatteet ihan hienot muiden mielestä, melko sama mitä mieltä esim. jotkut taatelit ovat kuluneista tennareista tai raitasukista. Se riittää että itse olen itseeni tyytyväinen.

5. Sain tietää että hissan portfolion palautus on vasta torstaina. Nyt on vähän enemmän aikaa yrittää saada kokoon se, mikä olisi pitänyt kerätä viimeisen jakson aikana. Sain myös tietää että YO-aine pitää olla valmiina vasta perjantaina tämän päivn sijasta. Aurinko paistaa risukasaankin.

6. Sain enkun YO-aineesta 95 pistettä. c: Vaikka sain koko kokeesta kaksi pistettä alle Laudaturin, ei se tällä hetkellä haittaa sillä essee meni niin hyvin. Ja on minulla aikaa harjoitella enkkua koko kesä. Paineeton olo. Pitäisikö huolestua?

7. Kohta on kesäloma, ja saan nukuttua nämä uskomattomat univelat pois. Olen siitä niin tajuttoman onnellinen ettette arvaakaan.

8. Sain tänään suklaata, vaikka ei ehkä olisi pitänyt syödä sitä. Oli silti aivan ihanaa <3 Suklaa on elämäni valittu, ja iltojeni ilo.

9. Elämäni tuntuu olevan jonkinlaisessa järjestyksessä tällä hetkellä, eikä kaikki tunnu enää niin epävarmalta ja oudolta. Minulla on jonkinlainen kuva siitä, mitä haluan tulevaisuudessa tehdä, jonkinlaiset suunnitelmat sen saavuttamiseen ja jonkinlainen ajatus omasta itsestäni.

10. Pääsen kohta nukkumaan, mikä on aina ihana ja mahtava juttu. Olenkohan tullut riippuvaiseksi unesta? Välillä kaikki ajatukseni tuntuvat pyörivän sen ympärillä. Se on aina lähellä, mutta aina liian kaukana, sitä ennen vielä joku essee, vielä yksi tehtävä, vielä yksi tekstiviesti, vielä pari minuuttia telkkarin katsomista. Ja sitten kun pääsee vihdoin nukkumaan, pyörin sängyssä miettien miten ihana olisi nukahtaa, mutta vielä tämä yksi ajatus ja ai niin tämäkin. Ja lopulta, unen määrä jää lyhyeen, ja seuraavana päivänä sama rumba toistuu. Tahdon nukkua mutta kun aikaakin on vain rajallinen määrä.

11. Olen onnellinen että tämä on kohta ohi.

12. Kohta on koeviikko ja minulla on vain neljä koetta; enkku, enkku, äikkä ja uskonto. Helppoa.

13. Olen iloinen siitä, että miulla on ystävinä ihania ihmisiä jotka ymmärtävät minua ja tekevät kanssani tyhmiä juttuja.

14. On ihanaa että siskolla on kämppä Joensuussa. Jos en pääsisi sinne välillä yöksi tai vapareiden ajaksi menisin sekaisin ja varmaan lopettaisin lukion. Mikä ei sinänsä olisi järkevää, lukiohan on jo kohta ohi.

15. Huomenna tulee olemaan hyvä sää. Tai jos se olisikin huono, suhtaudun siihen silti rakastavasti.

16. Minulla on aika ihana perhe, vaikka sitä en usein tajua tai halua myöntää. Vaikka usein siitä valitankin, rakastan tätä perhettä silti.

17. Huomenna on luovaa kirjoittamista, ja saan taas purkaa ulos kaiken paskan mitä on tajuntaan taas syöpynyt. En tiedä mitä tulen tekemään näiden tuntien loputtua. Sekoan? Ehken. Pitää vain rueta kirjoittamaan runoja joka viikko.

18. Onni etten usko horoskooppeihin. Muuten elämäni olisi aika paskaa. Ja liian määrättyä ja kahlehdittua.

19. On ihanan viileä yö ja tuuli puhaltaa juuri sopivasti avoimesta ikkunasta sängylle. Viileässä on ihana käpertyä peiton alle ja nukahtaa nopeasti.

20. Olen sikamaisen onnellinen että tämä on ohi.

#15 I can reach my tomorrow, I can hold my head up high

2008-05-06T20:33:49Z

Käytiin tänään isän kanssa ajamassa ja oli aika hienoa, uskoin aluksi että ryttäisin koko auton mutta puolen tunnin ajamisen jälkeen osasin jo vaihtaa vaihteita ja käyttää jarrua ja kaasua sopivasti. Kesken ajamisen kuului radiosta ei yksinäinen unta saa vaan valvoo vuoteellaan ja oli hyvin aikuinen olo sitä laulellessa samalla kun laskeutui isoa mäkeä alas. En tiedä miksi siinä tuli niin aikuinen ja järkevä olo, mutta tunnin kiertelyn ja kaartelun jälkeen oli tosi hyvä olo itsestäni ja kaikesta. Lopulta oli pakko lopettaa kun vasen olkapää otti loparin ja ratin kääntäminen sattui liikaa; näyttää siltä että se pitää sitten leikata (saa nyt nähdä). Isä sanoi kyllä että hyvin meni vaikka käsi tulikin kipeäksi ja sain suklaata palkkioksi.

Tuli äsken vielä parempi olo, kun viesteilin yhden erään kanssa ja se lupasi opettaa ajamaan autoa vielä lisää, sitten kun vain päättäisin ajan milloin mentäisiin. Se eräs sanoi myös että piristin sen päivää tekstarisekoiluillani ja sain sen nauramaan. Hyötyä siitä tyhmyydestäkin on, sentään joskus. Tuli onnellinen ja iloinen olo.

#14 smoke rising from your hands

2008-05-05T05:55:05Z

Pohdiskelen juuri tässä että pitäisikö minun olla jossain, sillä en näe lainkaan kakkosia koululla. Tämä on mysteeri, en nähnyt villeä ja juuliakaan linkassa ja auloissa on vain ib-naamoja. En ainakaan muista mitään tilaisuutta missä pitäisi olla tai minne pitäisi mennä; saattaa se kyllä olla niin että siitä on infottu mutta en vain muista.

On joskus hyvin hyvin hankalaa olla unohtelevainen henkilö, sillä kaikki saattaa välillä mennä ohi.

#13 confusion for creative writing

2008-05-04T13:16:04Z

Sinä ja minä. Me rumat oliot täällä maailmassa, yhtenäisyydessämme yksinkertaisia. Olemme liian yhtenäisiä, jopa vain yksi olento. Onko meidät molemmat nähty koskaan erillään, tunteeko joku vain toisen meistä? Olemme yksi, yhtenäinen, ruma kokonaisuus. Kuka olisi kaunis, jos omistaisi neljä kättä, samankokoisia ja näköisiä ei yksikään, kaikki eri paria.
    Olisimme kauniit jos olisimme kaksi, mutta kun meitä on yksi, on kaikki liian yksinkertaista, elämäkin muuttuu tehdyksi yhdelle. Tukehdumme kun kaksi suuta itkee ja haukkoo ilmaa samaan aikaan, tunne on liian vahva. Maailmamme on ikkunalasissa, ja me siinä yksi kiitävä vesipisara sateella. Yritämme välillä erkaantua, mutta aina olemme yhtä, tulemme yhdeksi, pysymme yhtenä ja olemme rumia.
    Ikkunalasissa olemme, suoraan alaspäin suunnaten. Emme kykene olemaan normaaleja; vaikka tuo kulmantakainen ylellisyys houkuttelee ja yrittää. Olemme kaksi - mutta silti yksi - ja kuitenkin kaksi, kaiken tämän alla.
    On vaikea kuvitella että olin joskus vapaa perhonen, liihotellen, kunnes jäin traktorin alle kanssasi; ja meidät liitettiin yhteen. Olemme kaksi - mutta myös yksi - mutta myös kaksi. Ja minä en tiedä kuka tai mikä olen ja olenko enää edes ihminen vai sen puolikas vai kokonainen.

#12 never felt this good or been so high

2008-04-30T13:12:40Z

On aika iloinen olo, mitä ihmettelen. Tekisi kyllä taas mieli valittaa - mistä, sitä en tiedä - mutta en tee niin, vaan olen vain onnellinen että kerrankin on ihan hyvä fiilis itsestäni ja kaikesta.

Oli kyllä niin ihanaa kävellä tänään ulkona aurinkolaseissa kun oli niin lämmin ja aurinkoista, ei haitannut vaikka vastaantulijat katsoivat vähän hassusti kun päässä oli 80-luvun pilottilasit vaan pelkästään hymyilytti. Yksi kiva Amnestyn poika kysyi tahtoisinko kuulla niitten toiminnasta, sanoin että joskus toiste kun on vähän kiire ja se hymyili iloisesti ja toivotti hyvää vappua, muistutti vielä etsimään sen kadulta sitten kun olisi aikaa. Kukapa tietää, ehkä menenkin.

#11 and there's nothing left here to remind me

2008-04-29T08:33:02Z

Ei kiinnostaisi ollenkaan, mikään, nyt eikä huomennakaan. Ei huvittaisi olla koulussa eikä hoitaa aikuismaisesti kesätyöpaikka-asioita, tahtoisin vaan vajota sänkyyn ja nukkua pari tuntia tai katsoa jotain täysin turhaa hömppäkomediaa joka saisi nauramaan. Nyt vain väsyttää ja rasittaa ja inhoan elämää, vaikka kaikki onkin periaatteessa ihan hyvin. Miksi pitää valittaa kun kaikki on hyvin..? Onko se joku luonteenpiirre tai inhimillinen ominaisuus? Toivon että se on yleistä kaikille, sillä jos vain minä olen tällainen niin olen aika paskiainen.

On tällä hetkellä epäonnistunut olo.

En tiedä miksi mutta niin vain on.

En tiedä nykyään enää mitään, miksiköhän?

Onko se siksi etten oikeasti ymmärrä itseäni ja motiivejani, vai olenko vain liian arka miettimään asioita ja tunteita jotka vellovat pään sisällä, jolloin turvaudun sanontaan 'en tiedä' hälventääkseni kaikki itseäni koskevat syvälliset pohdinnat?

En tiedä. Jos kyseessä on ensimmäinen, kuulun psykiatrille. Jos jälkimmäinen, en halua edes miettiä asiaa. Näettekö? Taas tätä. Kiertelen ja kaartelen, välttelen totuutta joka saattaa sattua.

Olen pelkuri.

#10 all the stars are coming out tonight, they're lighting up the sky tonight - for you

2008-04-27T12:35:30Z

On jotenkin tyhmä ja surullinen olo tänään vaikka ei olisi mitään syytä, on kaunista ja jotenkin viattoman näköistä ulkona ja minullakin on kaikki ihan hyvin (vaikkei aina uskoisi sillä valitan ja kiukkuan paljon ihan just because I can). Vaikka minua vähän ärsyttääkin että se tietty joku meni sairastumaan (eikä tänään ehkä päästäkään ajelemaan autolla jossain kun aurinko paistaa) en ole siitä ylenpalttisen surullinen - aina on uusia päiviä eikä se joku ole voinut vain päättää sairastuvansa juuri tänään kun meillä oli suunnitelmia. Toivon vain että se joku olisi kunnossa illalla niin voisin taas nähdä sen hymyn ja olla iloinen, ehkä vähän hämilläänkin mutta varmasti onnellinen.

Katsoin eilen Sense and Sensibilityn ja melkein itkin onnesta Ferrarsin valitessa Elinorin, jotenkin tuntui että se olisi voinut muuttua edellisestä kerrasta (mutta onneksi ei), muuten olisin itkenyt varmasti.

Huomenna keitän kahvia
haen lehden ja sen luen
kuolinilmoituksetkin
avaan ikkunan
lintujen laulu leijuu ilmassa

Huomenna pystyn normiin
sopeutumaan
kaikkeen mikä on oikein ja suoraa

Mutta tänään vielä olen väärä ja kiemurainen

#9 isn't it ironic - don't you think?

2008-04-17T17:53:58Z

Ää olen ollut karmean epäaktiivinen että ihan hävettää. Ei ole edes mitään (teko)syitä, onhan miulla pääsy nettiin joka päivä sekä koulussa että kotona ja siellä ahkerasti käynkin.

Ää en tiedä. On vähän sekava olo. Kävin äsken harkoissa ja siellä eräs henkilö, sanotaan vaikka häntä Heliksi, rupesi puhumaan miten yksi meidän tuttu on ihan hulluna mukamas minuun ja että se ei vain uskalla mitään sanoa. Tavallaan olin ihan imarreltu, onhan se tyyppi ihan kiva mutta kun en ole puhunut sen kanssa vuoteen niin en tiedä millainen persoona se nykyään on. Ja tämä Heli suunnitteli parittavansa minut tälle pojalle, sanotaanpa häntä vaikka Kristianiksi. Heli kertoi erään keskustelun niiden väliltä kun ne oli nähneet minut.

H: Kristian, Minna on laittanut raitoja hiuksiin.
K: Hmm-mm.
H: Tiiätkö miksi?
K: No enpä tiiä.
H: No minkä takii tytöt yleensä kaunistautuu?
K: Enpä tiiä.. (nolona)
H: No poikien takia. (omahyväisena)
K: (hämmentynyt ilme) Jaa. (on hiljaa)

En tiedä. Aika huvittava tapaus kun sitä kuvittelee. Heli on vähän blondi tyyppi, ja Kristian vähän hämmentynyt.

Heli sanoi että ne juhlisi Kristianin synttäreitä huomenna niillä, ja vinkkasi että minunkin pitäisi tulla koska vinks vinks jotain saattaisi tapahtua vinks vinks. Mutta en sitten tiedä. Sanoin Helille että en tiedä ja nauroin. Mutta totuus on että nyt sitä pohdin.
Saa nähdä, jos Heli pitää neillanistujaiset, ehkäpä menenkin.

#6 I look behind the eyes

2008-04-05T21:00:56Z

Juuri ja juuri tälle päivälle tuleva päivitys! Onpa minulla upea ajoitus.

Kävin tänään Ellulla juttelemassa ja juoruamassa, ja naurettiinkin aika paljon. Oli ihan hauskaa, ei oltu pitkän aikaan pidetty siskotuokiota; sovittiin pitävämme lähiaikoina siskosillan (jolloin puhutaan paskaa ja juodaan siideriä ja katsotaan huonoja komedioita). Joskus on harvinaisen ihanaa omistaa sellainen sisko kuin Ellu vaikka välillä se osaa ollakin harvinaisen ärsyttävä.

Juteltiin taas tänään Vilman kanssa useampaan otteeseen puhelimen välityksellä, tuon mahtavan elektroniikkalaitteen. Ja olen huomannut että Vilmasta alkaa tulla aika läheinen ystävä; puhutaan asioista joista en kenenkään kanssa aiemmin ole puhunut. Ja sen kanssa saa nauraa. Paljon. Ja minä tykkään nauraa huomattavasti enemmän kuin itkeä.

Kävin tänään kolmen kilometrin lenkillä Artun kanssa. Kuuntelin herkkää musiikkia ja mietin, pohdiskelin, ajattelin, murehdin paljon, Sen lenkin jälkeen oli huomattavasti helpompi ja avoimempi olo ja tuntui hyvältä.

#5 when you grow up the things you waited while young are not as fun as then

2008-04-03T07:29:04Z

Minua ärsyttää tämä jatkuva laiskuuteni ja saamattomuuteni ja kun haluaisin tehdä asialle jotain mutta kun sitten jotain tulee eteen enkä ehdikään. Ehkä kyseessä on tarkoituksellinen vastuun väistely, ehkä universumilla on jotain minua vastaan, ehkä olen tehnyt jotain (paljon) pahaa ja tämä on karman kosto tai jotain muuta. En tiedä.

Mutta tiedän sen että joskus on niin paskaa olla minä vaikka tiedän että minulla on asiat jotakuinkin hyvin eikä minulla sinänsä olisi mitään syytä valittaa mutta kun tekee mieli valittaa ja sitten on vain paha mieli ja siitä tulee taas moraalinen krapula ja ÄÄH.

#4 you can only move as fast as those in front of you

2008-04-01T22:10:12Z

Oikeastaan nämä ovat kaikkien ihmisten ajatuksia kaikkina aikoina ja
    kaikissa maissa, eivät ne minusta ole lähtöisin,
elleivät ne ole sinun siinä kuin minunkin ne ovat yhtä tyhjän
    kanssa tai ainakin melkein,
jos ne eivät ole arvoitus ja arvoituksen ratkaisu ne
    ovat yhtä tyhjän kanssa,
jos ne eivät ole lähellä niin kuin kaukana ne ovat
    yhtä tyhjän kanssa.

Tämä on ruohoa joka kasvaa siellä missä on maata
    ja vettä,
tämä on yhteistä ilmaa jossa maa kylpee.
                                        - Walt Whitman

Joskus minua suorastaan inhottaa tämä ihmisten yhteisöllisyys ja massamaisuus; miten kaikki tuntuvat fokalisoituvan tiettyyn aikaan ja paikkaan, tekemään ihan mitä tahansa ollakseen osa suurta joukkoa. Massojen yhtyminen tuo mieleen vain pahaa; militaristiset hullutukset, Hitlerin Saksan. ( sopulien joukkoitsemurhan)

Ehkä joskus koko ihmiskunta ylikansoittuessaan sekoaa ja hyppää kuin sopulit kallioilta alas. Toivottavasti en tule näkemään sitä inhimillisyyden viimeistä huimaa hyppyä suureen tuntemattomaan.

#3 scent of magnolias, sweet and fresh

2008-03-30T19:06:13Z

En tiedä. Miksi on niin vaikea motivoitua lukemaan historiaa? Ja aihekin olisi periaatteessa ihan helppo. Mutta miksi sitten on niin suunnattoman vastenmielistä, suorastaan kuvottavaa siirtyä koneen äärestä kirjan pariin perehtymään Suomen historiaan? En tiedä.

    Miksi kaikki on nykyään minulle niin vaikeaa? Miksi on vaikeaa soittaa kavereille ja kysyä miten heillä menee? Miksi en uskalla mennä naapuriin juttelemaan, vaikka sinne onkin useasti kutsuttu ja siellä haluaisin oikeasti ollakin?

    Siksi koska en halua kuulla miten heillä menee. Jos kyseessä on jotain hyvää, on se niin hyvää että minä tulen kateelliseksi ja silloin tunnen oloni huonksi, jotenkin ilkeäksi ja likaiseksi. Siksi koska en halua - ei, en uskalla turvautua muihin ja uskoutua muihin, sillä se on niin vaikeaa ja siitä tulee epämukava olo.

    Jääprinsessa, kylmä ja ilkeä. Siksihän minua joskus kutsuttiin. Se oli silloin joskus ala-asteella, mutta en minä siitä ole muuttunut. Silloinkin inhosin liikaa kontaktia ihmisten kanssa, inhosin jos ihmiset halasivat yhtäkkiä tai koskivat ilman lupaa. Inhosin liikaa hymyjä ja iloa, inhosin liikaa itkua ja surua. Inhoan vieläkin. Mutta en tiedä, ehken sittenkään.

#2 this fire rising through my being - burning - I'm not used to seeing

2008-03-29T14:07:47Z

Puhuin äidille muutama viikko sitten kirkosta eroamisesta sitten kun täytän 18. Odotin jokseenkin hyväksyvää mielipidettä, mutta ei, eihän minun äitini. Ei vaikka selostin että en eroa siksi etten välttämättä uskoisi, vaan siksi että eri uskontojen kiistat ällöttävät minua ja minä protestoin sitä. Ja selostin vielä ettei usko ole siitä kiinni kuuluuko johonkin tiettyyn uskontokuntaan.
    Äiti meni hijaiseksi ja sanoisi olevansa pettynyt ja surullinen jos eroaisin. Ja sanoi vielä, sanasta sanaan, näin: "Ja sie kyllä olisit koko suvusta ensimmäinen joka niin tekisi. Että siun pitää sitten miettiä että haluatko heittää koko suvun hukkaan, sillä ne kyllä ei sinua enää hyväksy jos eroat kirkosta. Mummot varsinkaan." Sanojen välistä kuului äitin oma paheksunta.
    Silloin minä kyllä katsoin äitiä ihmeissäni.
    Näin sanoo nainen, joka käy kirkossa vain Kauneimmissa joululauluissa eikä vietä pääsiäistä. Näin sanoo nainen joka hämmästyi kun menin seurakunnan nuorisotoimeen mukaan. Näin sanoo nainen joka ei itse ole kovinkaan uskonnollinen. Näin sanoo minun vanhoillisesti kasvatettu ja jumalanpelkoon kasvatettu äit- .... no niin se vaikuttaa kyllä asiaan. Mutta kuitenkin. Näin sanoo minun äitini, joka yleensä on niin suvaitsevainen.
    En sitten siinä viitsinyt rueta asiaa vielä lisää puimaan, mutta mietin pienessä mielessäni, että äitin pitää vain sitten yrittää kestää minun kirkosta eroamiseni. Ja kestämään sekin että jos menen naimisiin niin se ei tule tapahtumaan papin siunaamana, ja etten koskaan pääse ainakaan virallisesti kummiksi. Minun se on helppo kestää.
    En ymmärrä miksi vanhempien on niin vaikea käsittää kirkosta eroamisen syyt, ja hyväksyä ne. Ei se tee sinua kerettiläiseksi tai pahimmanlaatuiseksi pakanaksi. Jos ei usko evankelis-luterilaisen kirkon oppeihin - edes yhteen, saati sitten moneen, eikö ole paljon järkevämpää erota? Miksi jäädä kirkkoon tottumuksesta tai siitä syystä, että on vain yhteiskunnallinen normi kuulua johonkin uskontokuntaan?

Tämän päivän sanat:
I can feel you all around me
Thickening the air I'm breathing
Holding on to what I'm feeling
Savoring this heart that's healing

And so I cry
The light is white
And I see you

I'm alive - I'm alive - I'm alive